Työnhakijan on vaikea löytää Suomesta työpaikkaa. Onhan täällä koko EU:n korkein työttömyysaste, yli 10 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriö ennustaa, että työttömyysaste pysyisi yli yhdeksässä prosentissa vielä kahden vuoden päästäkin.

Lähes joka kymmenes joutuisi silloinkin odottamaan vuoroaan työmarkkinoilla. Ja vähäkin valo tunnelin päässä voi sammua, jos kauan odotettu talouskasvu ei kiihdy toivotusti.

Petteri Orpon (kok) hallitus on tavoitellut 100 000 uutta työllistä hallituskauden loppuun mennessä.

Toisin sanoen sadassa tuhannessa työpaikassa on kyse myös etuusleikkausten ja veronalennusten laskennallisesta työllisyysvaikutuksesta niin sanotulla pitkällä aikavälillä.

VALTIOVARAINMINISTERIÖ ei siis lupaa, että työllisyys kasvaisi sadalla tuhannella ihmisellä vielä hallituskauden aikana, vaikka se on hallituksen tavoite. Selityksissään hallitus onkin vedonnut tähän.

Vaikka tosiasiallisesti työllisyys on hallituskauden aikana heikentynyt kymmenillä tuhansilla, selityksissä vaikutusarviolaskelmien mukainen 100 000 työpaikkaa saadaan kyllä myöhemmin.

Niiden realisoitumista joudutaan vain odottamaan parempaan suhdannetilanteeseen asti.

JOS TÄMÄNHETKISET toimet eivät ole toistaiseksi lisänneet työllisyyttä, ovatko ne lisänneet työttömyyttä?

Viime aikoina esimerkiksi valtiovarainministeriön virkakunta on väittänyt, että hallituksen työllisyystoimet ovat patistaneet ihmisiä työnhakijoiksi työvoiman ulkopuolelta, ja se näkyy kasvavana työttömyytenä tilastoissa.

Joidenkin mielestä se on hyvä asia. Kun suhdanne väistyy, työllisyyskin lähtee nousuun ja kohoaa korkeammalle tasolle kuin aiemmin, koska työvoimaa on paremmin saatavilla.

Esimerkiksi Talouspolitiikan arviointineuvosto piti raportissaan työvoiman kasvua hyvänä asiana.

Työvoiman määrän nousu voi selittää jonkin verran työttömyyden kasvua, mutta pääosin työttömyys on kasvanut siksi, että työmarkkinat eivät vedä ja ihmisiä on irtisanottu.

TARINA EI OLE muutenkaan aivan vedenpitävä.

Ihmisten patistamista työnhakuun voi perustella silloin, kun työpaikkoja on runsaasti tarjolla. Jos työpaikkoja ei ole, etuuksien leikkaaminen ainoastaan tekee työttömien elämästä kurjempaa.

Se, että tilanne kenties helpottaa pitkällä aikavälillä, ei vielä lämmitä työtä etsivää, jonka elämää juuri nyt tarpeettomasti vaikeutetaan.

Pitkä aikaväli ei myöskään välttämättä koskaan koita, jos työttömyys aiheuttaa pysyviä jälkiä. Jo kauan ennen sitä työkyky on voinut kärsiä tai CV vanhentua niin, että töitä on vaikeampaa saada suhdanteen helpottaessakin.

100 000 työpaikan laskelma ei huomioi näitä tai muitakaan hallituksen päätösten negatiivisia vaikutuksia. Etuusleikkaukset esimerkiksi työnhakuun patistelun lisäksi suoraan vähentävät kysyntää ja sitä kautta työllisyyttä.

Työllisyys voi hallituksen päätösten vuoksi myös heikentyä pysyvästi, jolloin ensimmäinenkin lisätyöpaikka jää haaveeksi. Satatuhatta työpaikkaa voi siis syntymisen sijaan jopa hävitä.

PATISTELUUN perustuva työllisyyspolitiikka on kelvotonta silloin, kun sitä ei yhdistetä politiikkaan, joka varmistaa, että työpaikkoja on tarjolla.

Orpon hallituksen epäonnistuminen työllisyyden tavoittelussa osoittaa tämän.

Työttömyyttä tulee vähentää kulloisenkin hetken tilanne huomioiden, ei kuvitteellisella pitkällä aikavälillä.